Jäljet:

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

--- lammaswiki:lampaille_haitalliset_tai_myrkylliset_aineet_rehussa_ja_laitumella [2020/05/29 11:45]
melisaj [Kasviestrogeenit]
+++ lammaswiki:lampaille_haitalliset_tai_myrkylliset_aineet_rehussa_ja_laitumella [2020/05/30 19:48]
melisaj [Puna-apilan kasviestrogeenit]
@@ Rivi 7: / Rivi 7: @@
 ===== Kasviestrogeenit =====
-=== Kasviestrogeenit lyhyesti ===
+=== lyhyesti ===
@@ Rivi 18: / Rivi 18: @@
   * kasvien kasviestrogeenipitoisuuteen vaikuttavat tautien ja tuholaisten lisäksi mm. kasvilaji sekä viljelyolosuhteet
   * kasviestrogeenejä sisältäviä kasvilajeja ovat esimerkiksi apilat, mailaskasvit ja soijapapu
+  * puna-apilassa on paljon kasviestrogeenejä
+  * astutuksen ja karitsoinnin aikana maksimissaan 20 % laitumesta tai säilörehusta puna-apilaa, kuivaheinästä 30 %, jotta ongelmilta vältytään
+-----
 [{{:lammaswiki:coumestrol-cas-479-13-0.jpg?200 |Kuvassa kumestrolin kemiallinen rakenne. Alempana olevasta kuvasta huomaa selkeästi, miten kumestroli, estradioli ja ekvoli ovat keskenään samankaltaisia yhdisteitä((ABL Technology. 2019. Coumestrol | CAS-number: 479-13-0, https://www.albtechnology.com/coumestrol-cas-479-13-0.html))}}] Kasviestrogeenit ovat vakaita, kasveissa luontaisesti esiintyviä molekyylimassaltaan keveitä yhdisteitä, jotka ovat kemialliselta rakenteeltaan tai toiminnaltaan samatyyppisiä kuin nisäkkään oman hormonijärjestelmän erittämät estrogeenit, erityisesti estradioli. Kasviestrogeenit voivat matkia estrogeenien toimintaa, koska ne pääsevät kulkemaan solukalvon läpi ja olemaan vuorovaikutuksessa entsyymien ja hormonireseptoreiden kanssa. Fenolirengasrakenne mahdollistaa kasviestrogeenien kiinnittymisen estrogeenireseptoreihin ja sitä kautta vaikuttamaan mm. nisäkkään kiimaan. Kasveissa kasviestrogeenit eivät käyttäydy hormonien tavoin vaan ne ovat osa kasvien puolustuskykyä tuholaisia, homeita ja taudinaiheuttajia vastaan. Mailaskasvit, kuten sinimailanen, sekä jossain määrin myös valkoapila tuottavat kumestrolia biologisen stressin seurauksena, toisin kuin puna-apilat, joissa kasviestrogeenejä on aina jonkun verran olosuhteista riippumatta. Eniten kumestrolia sinimailasesta on löytynyt kukan nuppuvaiheen jälkeen, jolloin kasvi on erityisen haavoittuvainen. Terveessä mailaskasvustossa kasviestrogeenipitoisuus on alhainen. ((Reed, K. F. M. 2016, Fertility of Herbivores Consuming Phytoestrogen-containing Medicago and Trifolium Species, https://www.mdpi.com/2077-0472/6/3/35/htm)) Biologisella stressillä tarkoitetaan stressitilaa, joka aiheutuu muiden elollisten organismien aiheuttamista vahingoista. Näitä ovat mm. erilaisten kasvitautien ja tuhohyönteisten aiheuttamat tuhot. ((ScienceDirect. 2014. Biotic Stress. https://www.sciencedirect.com/topics/agricultural-and-biological-sciences/biotic-stress))
@@ Rivi 40: / Rivi 44: @@
 )) sekä MTT:n virallisten lajikekokeiden tuloksista Suomessa viljelykäytössä oleviin puna-apilalajikkeisiin. Lista ei välttämättä ole täydellinen. Ota huomioon, että taulukossa esiintyvien puna-apilalajikkeiden kasviestrogeenipitoisuudet ovat suuntaa antavia ja sääolosuhteilla, viljelytoimilla sekä korjuuasteella on suuri vaikutus kasvien lopullisiin estrogeenimääriin. Lisäksi tutkimus- ja näytteenottomenetelmät eroavat toisistaan. MTT:n tutkimuksessa näytteet analysoitiin nestekromatografiamenetelmällä. Ruotsin maatalousyliopiston tutkimuksessa käytettiin edellä mainitun lisäksi myös tarkempaa tandemimassaspektrometriä.
-Kaikkein eniten kasviestrogeeneja esiintyy nuorissa versoissa voimakkaan kasvun aikaan keväällä sekä syksyn odelmassa. Viileä kasvukausi lisää kasviestrogeenien määrää puna-apiloissa, joten Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa kasvanut puna-apila eroaa estrogeenipitoisuudessa. Fosforiköyhässä maaperässä kasvanut apila sisältää enemmän kasviestrogeeneja kuin fosforipitoisella lannoitteella lannoitettu apila. Typen määrää lisättäessä apilan estrogeenimäärä ja raakavalkuaisen määrä laskee. Tärkeä tekijä rehun kasviestrogeenipitoisuudessa näyttäisi olevan rehun kuivuusaste. ((Kallela, K., Saastamoinen, I. & Saloniemi, H. 1993. Study of the phytoestrogen content of goat’s rue (Galega orientalis), alfalfa (Medicago sativa) and white clover (Trifolium repens). Agricultural Science Finland 2/1993. https://journal.fi/afs/article/view/72677/34466?acceptCookies=1))Joissain tutkimuksissa on tullut esille, että kasviestrogeenipitoisuuteen näyttäisi vaikuttavan myös puna-apilalajikkeen kromosomiluku. Diploidit lajikkeet, joiden kromosomiluku on normaali (2n), kasviestrogeenipitoisuus on pienempi ja tetraploidit lajikkeet, joiden kromosomiluku on nelinkertainen (4n) kasviestrogeenipitoisuus on suurempi. Osassa tutkimuksia eroja ei ole löydetty. ((Bernes, G., Gustavsson, A-M. & Höjer, A. 2017. Innehåll av fytoöstrogen i olika rödklöversorter. Sweriges lantbruksuniversitet. Raportti 1/2017. https://pub.epsilon.slu.se/14507/1/bernes_g_et_al_170718.pdf))
+Kaikkein eniten kasviestrogeeneja esiintyy nuorissa versoissa voimakkaan kasvun aikaan keväällä sekä syksyn odelmassa. Viileä kasvukausi lisää kasviestrogeenien määrää puna-apiloissa, joten Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa kasvanut puna-apila eroaa estrogeenipitoisuudessa. Fosforiköyhässä maaperässä kasvanut apila sisältää enemmän kasviestrogeeneja kuin fosforipitoisella lannoitteella lannoitettu apila. Typen määrää lisättäessä apilan estrogeenimäärä ja raakavalkuaisen määrä laskee. Tärkeä tekijä rehun kasviestrogeenipitoisuudessa näyttäisi olevan rehun kuivuusaste. ((Kallela, K., Saastamoinen, I. & Saloniemi, H. 1993. Study of the phytoestrogen content of goat’s rue (Galega orientalis), alfalfa (Medicago sativa) and white clover (Trifolium repens). Agricultural Science Finland 2/1993. https://journal.fi/afs/article/view/72677/34466?acceptCookies=1))Joissain tutkimuksissa on tullut esille, että kasviestrogeenipitoisuuteen näyttäisi vaikuttavan myös puna-apilalajikkeen kromosomiluku. Diploidit lajikkeet, joiden kromosomiluku on normaali (2n), kasviestrogeenipitoisuus on pienempi ja tetraploidit lajikkeet, joiden kromosomiluku on nelinkertainen (4n) kasviestrogeenipitoisuus on suurempi. Osassa tutkimuksia eroja ei ole löydetty. ((Bernes, G., Gustavsson, A-M. & Höjer, A. 2017. Innehåll av fytoöstrogen i olika rödklöversorter. Sweriges lantbruksuniversitet. Raportti 1/2017. https://pub.epsilon.slu.se/14507/1/bernes_g_et_al_170718.pdf))[{{ :lammaswiki:kasviestrogeenien_maeaeraeaen_vaikuttavat_tekijaet.jpg?direct&200|Kasviestrogeenien määrään vaikuttavat tekijät. Kuvan saa suuremmaksi napsauttamalla.}}]
 ==== Kasviestrogeenien vaikutus lampaisiin ====
-Kasviestrogeenien vaikutusta tuotantoeläimiin alettiin tutkia ensimmäisenä Australiassa vuonna 1965, missä maa-apila laitumilla laiduntavilla lammaslaumoilla oli isoja hedelmällisyysongelmia. Tutkimuksissa todettiin, että kasviestrogeenejä sisältävät kasvit voivat rehukäytössä aiheuttaa eläimille hedelmällisyysongelmia. ((Reed, K. F. M. 2016, Fertility of Herbivores Consuming Phytoestrogen-containing Medicago and Trifolium Species, https://www.mdpi.com/2077-0472/6/3/35/htm)) Nautaan verrattuna lammas näyttäisi olevan kuitenkin herkempi kasviestrogeeneille. Vaikka kumpikin eläinlaji on märehtijä ja kasviestrogeenit metabolisoituvat pötsissä samalla tavalla, ruuansulatuskanavan epiteelikudoksessa (eli pintakudoksessa) on ilmeisesti eroja. Tästä syystä ekvolia ei imeydy ruuansulatuskanavasta muualle elimistöön naudoilla yhtä tehokkaasti kuin lampailla. Yksimahaiset ovat märehtijöitä herkempiä kasviestrogeeneille, koska niillä ei ole pötsimikrobeja hajottamassa isoflavoneita harmittomiksi yhdisteiksi. Suurin osa päivittäisestä rehuannoksesta on oltava kasviestrogeenipitoista kasvimassaa, jotta vaikutukset ovat havaittavissa. Satunnainen tai lyhytaikainen (muutama päivä) runsas kasviestrogeenien saanti ei pitäisi vaikuttaa eläinten terveyteen negatiivisesti. ((Dadáková, K., Kašparovská, J., Kašparovský, T. & Křížová, L. 2019. Isoflavones. Molecules 24 (6). https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6470817/))
+Kasviestrogeenien vaikutusta tuotantoeläimiin alettiin tutkia ensimmäisenä Australiassa vuonna 1965, missä maa-apila laitumilla laiduntavilla lammaslaumoilla oli isoja hedelmällisyysongelmia. Tutkimuksissa todettiin, että kasviestrogeenejä sisältävät kasvit voivat rehukäytössä aiheuttaa eläimille hedelmällisyysongelmia. ((Reed, K. F. M. 2016, Fertility of Herbivores Consuming Phytoestrogen-containing Medicago and Trifolium Species, https://www.mdpi.com/2077-0472/6/3/35/htm)) Nautaan verrattuna lammas näyttäisi olevan kuitenkin herkempi kasviestrogeeneille. Vaikka kumpikin eläinlaji on märehtijä ja kasviestrogeenit metabolisoituvat pötsissä samalla tavalla, ruuansulatuskanavan epiteelikudoksessa (eli pintakudoksessa) on ilmeisesti eroja. Tästä syystä ekvolia ei imeydy ruuansulatuskanavasta muualle elimistöön naudoilla yhtä tehokkaasti kuin lampailla. Toinen teoria selittämään lampaiden herkkyyttä kasviestrogeeneille on se, että lampaan kohdussa on kaksinkertainen määrä estrogeenireseptoreita lehmään verrattuna ((Karjalainen, M. 2008. Märehtijöiden rehujen isoflavonit ja niiden pitoisuudet plasmassa. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma. Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/1975/8321/lisensiaatin_tutkielma_Karjalainen_Marika_2008.pdf?sequence=3&isAllowed=y )).  Yksimahaiset ovat märehtijöitä herkempiä kasviestrogeeneille, koska niillä ei ole pötsimikrobeja hajottamassa isoflavoneita harmittomiksi yhdisteiksi. Suurin osa päivittäisestä rehuannoksesta on oltava kasviestrogeenipitoista kasvimassaa, jotta vaikutukset ovat havaittavissa. Satunnainen tai lyhytaikainen (muutama päivä) runsas kasviestrogeenien saanti ei pitäisi vaikuttaa eläinten terveyteen negatiivisesti. ((Dadáková, K., Kašparovská, J., Kašparovský, T. & Křížová, L. 2019. Isoflavones. Molecules 24 (6). https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6470817/))
 Kasviestrogeenien kiinnittyminen uuhen estrogeenireseptoreihin voi sotkea uuhen kiimakierron, jolloin kiima voi muuttua epäsäännölliseksi tai myöhästyä. Kasviestrogeenipitoista rehua saaneet uuhet ovat tutkimuksissa ovuloineet huonommin. Uuhen kohdunkaulassa voi esiintyä muutoksia ja lisääntynyt limaneritys vaikeuttaa siittiöiden etenemistä, mikä johtaa siihen, että hedelmöittymistä ei tapahdu. Oireina voivat olla myös on munasarjakystat ja utaremuutokset. Tiineiden uuhien runsas kasviestrogeenien saanti voi johtaa luomisiin. Uuhikaritsoilla voi esiintyä ennenaikaista kiimaa, epänormaalia maitorauhasten kehitystä tai maidoneritystä. Yli 4 – 5 kuukautta jatkunut puhtaan puna-apilarehun syöttäminen voi johtaa pysyvään hedelmättömyyteen. Runsaasti kasviestrogeenejä saaneet uuhet ovat myös vaarassa sairastua kohdunlaskeumaan ((Reed, K. F. M. 2016, Fertility of Herbivores Consuming Phytoestrogen-containing Medicago and Trifolium Species, https://www.mdpi.com/2077-0472/6/3/35/htm))((Dadáková, K., Kašparovská, J., Kašparovský, T. & Křížová, L. 2019. Isoflavones. Molecules 24 (6). https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6470817/))
@@ Rivi 58: / Rivi 62: @@
 ===== Mykotoksiinit eli hometoksiinit =====
+=== lyhyesti ===
+  * hometoksiinit ovat homesienten aineenvaihdunnan tuotoksia eivätkä ne haise tai maistu miltään
+  * hometoksiinit ovat myrkyllisiä ja joissain tapauksissa tappavia
+  * hometoksiinien muodostumista satoon on lähes mahdoton välttää
+  * hyvillä viljelykäytännöillä niiden määrä voidaan minimoida
+  * Suomessa haittaa aiheuttavat lähinnä punahomeiden tuottamat toksiinit DON-toksiini, ZON-toksiini ja T-2 ja HT-2 toksiini
+  * DON, T-2 ja HT-2 toksiinit kuuluvat trikotekeeneihin ja aiheuttavat tuotantoeläimille mm. yleiskunnon laskua, syömättömyyttä ja pötsin häiriöitä
+  * ZON-toksiinilla on estrogeenivaikutus ja se voi aiheuttaa hedelmällisyysongelmia
+  * viljoille on määritetty hometoksiinien turvarajat, jotta kuluttajille ja rehuksi ei pääse saastunutta viljaa
+  * yksimahaiset ovat märehtijöitä herkempiä hometoksiineille, märehtijöillä pötsin mikrobit hajottavat osan toksiineista harmittomiksi yhdisteiksi
+  * Torajyvä on myrkyllinen homesieni, joka on aiheuttanut laajoja epidemioita historian aikana, mutta jota tiukan valvonnan ansiosta ei enää rehuissa tai leipäviljassa esiinny
+----
 Mykotoksiinit eli hometoksiinit tai homemyrkyt ovat näkymättömiä, mauttomia ja hajuttomia homesienten aineenvaihdunnan tuotoksia. Hometoksiineissa on yhdisteitä, jotka voivat vahingoittaa maksaa ja munuaisia, haitata elimistön immuuni- ja hormonijärjestelmän toimintaa, aiheuttaa syöpää (karsinogeenit) ja sikiövaurioita. Osa hometoksiineista on voimakkaita hermomyrkkyjä. Hometoksiineilla on myös kasvien kasvua häiritseviä ja mikrobeja tuhoavia vaikutuksia. Hometoksiineille altistuminen voi olla kroonista tai akuuttia.  Krooninen myrkytystila on seurausta pitkäaikaisesta altistumisesta vähäiselle määrälle toksiineja, akuutin myrkytystilan aiheuttaa äkillinen altistuminen suurelle määrälle hometoksiineja. Kumpikin myrkytystila voi olla hengenvaarallinen riippuen toksiinista, sen määrästä ja altistumisen pituudesta. Hometoksiinien saastuttamien rehujen ja elintarvikkeiden aiheuttamat taloudelliset tappiot ovat maailmanlaajuisesti huomattavia. Vuosittain noin 25 % viljelyskasveista koko maailmassa on mykotoksiinien saastuttama ja rahallinen menetys lasketaan miljardeissa dollareissa. Sen lisäksi, että hometoksiineja tuottavat homesienet tuhoavat satoa ja vaikuttavat tuotantoeläinten kasvuun ja maidontuotantoon negatiivisesti, toksiinien vaikutukset näkyvät kohonneina terveydenhuolto- ja eläinlääkärikustannuksina sekä voivat pahimmassa tapauksessa johtaa ihmisten tai eläinten menehtymiseen. ((Alshannaq, A. & Yu, J-H. 2017. Occurrence, Toxicity, and Analysis of Major Mycotoxins in Food. International Journal of Environmental Research and Public Health 14 (6). https://www.mdpi.com/1660-4601/14/6/632/htm))

Erot

Haku

Hyödyllisiä linkkejä

Päivittäjän opas